Tunnetusti Suomessa evankelisluterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla on julkisoikeudellinen asema historiallisista syistä. Tämä heijastuu myös erona katolisen kirkon rippiin suhtautumisessa sääntelytasolla, josta on nyt ilmestynyt Itä-Suomen yliopistosta uusi opinnäytetyö. Gradun on tehnyt Maura Ihatsu otsikolla 

KANONISEEN LAKIIN PERUSTUVAN KATOLISEN RIPPISALAISUUDEN ARVIOINTI RIKOS- JA PROSESSIOIKEUDELLISEN SÄÄNTELYN NÄKÖKULMASTA

---

Gradu löytyy osoitteesta:

https://erepo.uef.fi/handle/123456789/29476

Maura Ihatsu kertoo, että kanoniseen lakiin perustuvan katolisen rippisalaisuuden arviointi rikos- ja prosessioikeudellisen sääntelyn näkökulmasta on HTM-tutkinto opinnäytetyö. Hänen edellinen tutkintonsa on ortodoksisesta teologiasta (TM) ja sen lisäksi Ihatsu halusi aiheen, jossa voi hyödyntää teologian osaamistaan.

Ammatissaan peruskoulun uskonnon opettajana Ihatsu on ripistä opettaessaan huomannut, että rippisalaisuus kiehtoo oppilaita. Opettaja kuvailee kokemustaan  seuraavasti:  ”Usein heillä nousee kysymyksiä nimenomaan salassapitovelvollisuuden rajoista. ’Saako pappi paljastaa ripillä kuulemaansa jos sitä-ja-tätä?’ ”  

Omaa opiskeluaan ja graduun innoittavia kysymyksiä Ihatsu  kuvaa näin: ” Opiskellessani seurasin käräjäoikeuden käsittelyä, jossa todistaja yritti kieltäytyä todistamasta vedoten kirkkolakiin, mutta tuomioistuin katsoi, ettei kieltäytymiseen ollut perusteita. Tämä herätti mielenkiintoni ja sai minut tutkimaan, miten pappien ja sielunpaimenten todistamisvelvollisuutta on laissa säädelty. Millä perusteella sielunpaimen voi kieltäytyä todistamasta? Ketä tai mitä kieltäytymisoikeudella suojellaan? Onko sääntely samanlaista kaikkien sielunpaimenten kohdalla?”

Aihe oli itänyt jo aiemmassa tutkintovaiheessa:  ”Kirjoitin aiheesta kandintyöni (jonka tituleerasin dramaattisesti ’… ankarimman rangaistuksen uhalla velvoitettu pysymään ehdottomasti vaiti …’) ja saamani kritiikin pohjalta työstin melko itsenäisesti gradun samasta aiheesta. Ohjaajat olivat kannustavia ja pitivät aihetta hyvänä. Aiheesta riittäisi hyvin väitöskirjaankin, mutta jätän sen toisille.”

Refelektionsa päätteeksi tutkinnon teologis-hengellisen hedelmän Ihatsu kertoo korjanneensa Raamatun sanojen kiteyttämällä tavalla: ”Kirjoittaessani minulle kirkastuivat uudelleen Kristuksen sanat ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.” (Mark. 2:27) Lakia säädettäessä ja soveltaessa tulee pyrkiä siihen, että laki palvelee yksilöitä, yhteisöjä ja koko yhteiskuntaa. Lain ei tulisi nousta oikeuden toteutumisen esteeksi. Tämä oikeudenmukaisuuden vaade on yhtälailla haaste kansalliselle laille kuin kanonisellekin laille.”